(Kaason puoli)
Sulhokainen nuorukainen,
Miehen kanta kaunokainen,
Elkäs meiän neioistamme,
Elkäs sie pahoin pielkö,
Elkäs vitsoin vingutelko,
Nahkaruoskin naukutelko;
Eipä neittä ennenkänä,
Ei neittä ison koissa,
Tok’ ei vitsoin vinguteltu,
Nahkaruoskin naukuteltu.
Neuo sulho neitoasi,
Neuo neittä vuotehella,
Opeta oven takana,
Vuosikausi kummassaki;
Yksi vuosi suusanalla,
Toinen silmän iskemällä,
Kolmansi jalan polulla.
Kun ei sitte siitä huoli,
Ei totelle tuostakana,
Veä vitsa viiakosta,
Tuopa turkin helman alla,
Jolla neuot neitoasi,
Orpanoasi opetat—
Neuot nelisnurkkaisessa,
Sanot sammalhuonehessa,
Kyläkunnan kuulematta,
Sanan saamatta kylälle.
Elä nurmella nukita,
Pieksä pellon pientarella;
Kuuluisi kumu kylälle,
Tora toisehen talohon,
Metsähän iso meteli,
Naisen itku naapurihin.
Eläkä silmille sipase,
Elä korvia kos’eta;
Kuppi kulmalle tulisi,
Sinimarja silmän päälle;
Kylän kyntäjät näkisi,
Kylän paimenet panisi,
Kylän haukkuisi harakat,
Kysyisi kyläiset naiset:
“Onko tuo soassa ollut,
Talununna tappeluissa,
Vai onko suen repimä,
Tahi karhun kaapasema—
Vai susiko sulhosesi,
Karhu sulla kaunosesi?”