Moni muualla sanovi,
Ja moni ajattelevi:
“Ei oo huolta hurnakolla,
Ajatusta aiaksella.”
Elkäte hyvät imeiset,
Elkäte sitä sanoko;
Äiä on huolta huostassani,
Ajatusta vyöni alla,
Paljo mustoa muretta,
Surua syennäöistä.
Ken mun huoleni lukisi,
Apiani arvoaisi,
Se kosken kivet kokisi,
Meren aallot arvoaisi,
Lammin lumpehet lukisi,
Havut metsän haasteleisi.
Ei ole sitä hevoista
Talon pienoisen pihalla,
Talon suuren soimen päässä,
Joka mun huoleni vetäisi,
Mureheni muunne veisi.
Kanna korppi huoliani,
Mureitani musta lintu!
Kanna kaivoihin syvihin,
Lampihin kalattomihin,
Aivan ahvenettomihin!
Elä vie kalallisihin,
Elä ahvenellisihin;
Kalat kaikki huolestuisi,
Ahvenet alas menisi
Suuret hauit halkiaisi,
Sären lillit liukeneisi,
Saisi siiatki surua,
Kaikki mustuisi mujehet,
Minun hoikan huolistani,
Ja mustan murehistani.
© 2024 Runosto – Vanhoja suomalaisia runoja