Ei tieä kotoiset vaimot,
Eikä naiset naapurini,
Missä miehet mellostavi,
Kussa uhmoaa urohot;
Missä mellostan minäi,
Kussa kurja uhmaelen.
Sainpa kiero kiertämähän,
Vaivainen vaeltamahan,
Kuuksi päiväksi kululle,
Ilman rannalle iäksi,
Tieä en suojoa sioa,
Enkä tyyntä valkamoa.
Sorsall’ on siansa suojat,
Tyynet allilla asunnot,
Johon sorsa suojeleksen,
Alli laitto laajeleksen;
Minun on koti koivikossa,
Pajupehkossa pesäni,
Kuhun kurja suojeleme,
Sekä laitto laajeleme.
© 2024 Runosto – Vanhoja suomalaisia runoja