Miks’ on minulla ääni vieno,
Ääni vieno ja matala?—
Siks’ on minulla ääni vieno,
Ääni vieno ja matala,
Kun olen kylmällä kyhätty,
Syänkuilla synnytetty,
Vaahtokuuna vaivat nähty,
Lehtipuussa liekutettu.
Miks’ on silmäni kipiät,
Näkimeni näin täperät?—
Siks’ on silmäni kipiät,
Näkimeni näin täperät,
Kun itken joka ikävän,
Joka huolen huokaelen,
Joka viikon vierettelen,
Joka kuuhuen kujerran.
Mintähen olenki huoles,
Mintä hoikka huolellinen?—
Sentähen olenki huoles,
Senpä hoikka huolellinen:
Nousi suolle suuri honka,
Viitahan vilu petäjä,
Joss’ oli huolilla siansa,
Murehilla muu pesänsä;
Siit’ on mulle tuntu tehty,
Tuutu tehty, käätty kätky,
Vaku vaivainen rakettu.
Miks’ on mulla muoto musta,
Muoto musta, kaiat kasvot?—
Siks’ on mulla muoto musta,
Muoto musta kaiat kasvot,
Kun synnyin sysituvassa,
Kasvoin karstakammarissa,
Join paljo joesta vettä,
Söin suolta sammalia.
Enk’ ole sitte kyllin syönyt,
Kun emosen syöttäessä;
Enkä sitte siivon juonut,
Kun emosen juottaessa;
Enk’ ole sitte siivon pesty,
Kun emosen kylvettäissä;
Enkä siivon nukkununna,
Kun emosen soutaessa.