Emo neuoi poikoansa,
Vaimo lastansa varotti:
“Ellös vainen, poikaseni,
Juosko juhlina kosissa!
Tyttöä ei piä tavata
Kiviseltä kirkkotieltä,
Siellä veltotki verassa,
Laiskat lainavaattehessa,
Pahallaki paita päällä,
Tuhmimmalla pää tukossa.
Tyttöä pitää tavata
Riihestä rimuamasta,
Heinästä hämyämästä;
Jok’ on riski riihenpuija,
Hempulainen heinänlyöjä.
Tyttöä pitää tavata
Kivenpuusta kiikkumasta,
Käsivarsin vaapumasta,
Navetasta nainen saaha,
Riihestä rivahka piika,
Taitava talon miniä,
Koria kotoinen vaimo;
Jok’ on joutusa jalalta,
Sormilta hyvin soria,
Askareihin aina valmis,
Valpas aamulla varahin.”
© 2024 Runosto – Vanhoja suomalaisia runoja