Oli meitä, kun oliki,
Oli ennen aikoinansa,
Siskoja sininen silta,
Veikkoja veno punainen.
Tuli tuuli, otti laian,
Tuli toinen, toisen otti,
Kolmansi kokan repäsi;
Tuli viimeinen vihuri,
Sepä vei koko venehen.
Jäi veikot veen varahan,
Joutui sormet soutimeksi,
Käsivarret vartimeksi,
Peukalo perämelaksi.
Soua sormet tuolle maalle,
Kussa puut punalle paistoi,
Puut punalle, maat sinelle,
Kivet kiiltävät vaselle,
Hopialle hongan oksat,
Kullalle kukat kanervan.
© 2024 Runosto – Vanhoja suomalaisia runoja