Kun kasvoin koissa ennen,
Korkian ison koissa,
Teutoi tengat tietä myöten,
Rahat rantoa ajeli.
Tuli tauti, taaton tappoi,
Tuli surma, söi emoni,
Jopa tuosta toissa vuonna,
Kohta kolmanna kesänä,
Raha vieri, ranta vieri,
Teräs vieri, tenka vieri,
Mie vielä enemmin vierin,
Vierin maalle vierahalle,
Tulin tuntemattomalle.
Yks’ on tuuli tuttuani,
Päivä ennen nähtyäni;
Muut ne ei minua tunne,
Mie vaan muita tunnustelen,
Venäläistä veikokseni,
Venakkoo sisarekseni,
Jos ei veikko liene’känä,
Emon laps’ ei olle’kana.
Niin en nyt sinä ikänä,
En poloinen polvenani,
Kuule veikon veisoavan,
Laulavan emoni lapsen.
Kun kerran kävin pihalle,
Aivan aamulla varahin,
Kuulin laulannan lahella,
Miepä rannalle laseme,
Luulin veikon veisoavan,
Laulavan emoni lapsen.
Eipä veikko veisannunna,
Laulanna emoni lapsi,
Sorsat täällä soittelevi,
Kuikat kuikerrettelevi,
Koskessa kiven kolossa,
Veen virran pyörtehessä.