Vilu viimenki tulevi,
Vilu mulle vienoselle,
Vilu vienopäiväiselle,
Vihattuna viertessäni,
Seinävieret seistessäni,
Ollessa oven takana.
Menisin minä tupahan,
En tohi tupahan mennä;
Tuvassa toruttanehe,
Alla parren pantanehe;
Ovensuuss’ on ouot silmät,
Kaiat silmät karsinassa,
Kierot keskilattialla,
Perässä perivihaiset.
Mikä neuoksi minulle,
Mikä neuon antajaksi?
Isoseni, ainoseni,
Taos mulle rautakengät,
Rautakengät, puiset paulat!
Joilla seison seinävieret,
Asun ikkunan alukset,
Kunnes viihtyisi vihaiset,
Asettuisi ankaraiset,
Vaipuisi humalahurjat,
Viinarallit raukiaisi.
© 2024 Runosto – Vanhoja suomalaisia runoja