Läksin aivan aikaisehen,
Aivan aika huomenessa,
Astuin tietä tengollista,
Maata maksankarvallista,
Ostetuille otramaille,
Kaupituille kauramaille,
Saoin markoin maksetuille.
Tuhansin lunastetuille.
Katselime, kääntelime,
Pitimmällä pientarella,
Kaijimmalla kappaleella.
Loin silmäni luotehelle,
Käännin päätä päivän alle,
Keksin mustaisen orosen,
Rauankarvaisen hevosen,
Suolla soikerrehtamassa,
Palolla papertamassa.
Kiskoin hännän, raastoin harjan,
Veinp’ on veiolle kätehen:
“Laai veio verkko tästä,
Seän poika seitsonenki!”
Laati veio verkon siitä,
Seän poika seitsosenki.
“Vie’pä verkkosi vetehen,
Satasilmä salmen suuhun!”
Veip’ on verkkonsa vetehen,
Satasilmän salmen suuhun.
Läksi veio verkoillehen,
Seän poika seitsollehen;
Mi on veion verkkosessa?—
Veion verkoss’ ei mitänä.
Mi minulla verkossani?—
Minulla sininen sotka.
Mipä sotkan siiven alla?—
Silkki sotkan siiven alla.
Mi on silkkisen sisässä?—
Hursti silkkisen sisässä.
Mi on hurstin hulpikossa?—
Hurja hurstin hulpikossa.
Mi on hurjan kämmenellä?—
Helmi hurjan kämmenellä.
Mi on helmen loukkosessa?—
Lipas helmen loukkosessa.
Mi on lippahan sisässä?—
Neiti lippahan sisässä;
Viitisekse, vaatisekse,
Kultapantoihin kukikse,
Seän pojan puolisoksi,
Veion vieriskumppaliksi.