Matala on mulla mahti,
Lyhykkäinen onnen lykky;
Muilla onni työn tekevi,
Haltija rahan hakevi.
Muill’ on murkinat paremmat,
Iltaruoat runsahammat,
Leviämmät leipälaukut,
Raviammat voirasiat.
Muut on pyytäjät pyhemmät,
Muut on miehet mieluisemmat,
Käyvät kullassa kulaten,
Hopiassa heilakoien,
Ei niinkun minä poloinen,
Nukkavierulla nutulla,
Paikkalaialla lakilla,
Karvavieru kauhtanalla.
Muut sanovat saamiansa,
Tuomiansa tunnustavat;
Mie sanelen saamatuutta,
Tuomatuutta torkuttelen.
© 2024 Runosto – Vanhoja suomalaisia runoja