Soisin päivät soitettavan,
Illat tehtävän iloa;
Soitteleisin mieki kurja,
Itseki ilotteleisin,
Vaan ei soita suuni kurjan,
Eikä ääneni ilotse.
Miks’ ei soita suuni kurjan,
Eikä ääneni ilotse?—
Siks’ ei soita suuni kurjan,
Siks’ ei ääneni ilotse,
Kun olen vaimalan valama,
Kurjalan kuvaelema;
En oo laulajan lajia,
Enkä tietäjän terästä.
Enkä tuota tunne’kana,
Tieä’känä, tunne’kana,
Mistä laulun laitteleisin,
Kusta keksisin runosen—
Akanko vanhan vakkasesta,
Ukon uuen lippahasta.
Laulaisin minä vakoista,
Lippahista liirettäisin,
Kun oisi vakoissa voita,
Lippahaisissa lihoja.
Saisin laulun lampahista,
Kiinnittäisin kirvehistä,
Vaan on laihat lampahani,
Tuiki tylsät kirveheni.
Miks’ on laihat lampahani,
Sekä tylsät kirveheni?—
Siks’ on laihat lampahani,
Kun on noiat naapurissa;
Siksi tylsät kirveheni,
Kun on seppäni sokia—
Sinnespä sepät sokiat,
Kunnes viinoa vähäsen.
Tuo pulli puhasta vettä,
Kuppi kullan karvallista;
Ehkä suu toen sanoisi,
Eli leuat leikin löisi,
Hampahat lujan puhuisi,
Kieli keito kelpottaisi.