Suuri kiitos sulholleni,
Päänkumarrus kullalleni,
Joka mun otti orjuuesta,
Päästi palkan piikuuesta,
Koppasi korennan päästä,
Rahvoi rannan juoksennasta,
Kihlasi kylän kivestä,
Riihivartasta valitsi.
Enkä moiti muoriani,
Aleksi anoppiani,
Joka toi pojan mokoman,
Vaali valkian urohon,
Mokomalle neitoselle.
Aina mie piloinen piika
Kiinitin kylän kiveä,
Kylän vuorta vierittelin,
Kylän keträsin keriä,
Kylän väännin värttinöitä,
Kylän paitoja parannin—
Omat paitani paheni.
Aina minulle annettihin
Riihestä rivein riusa,
Saunasta jykein loukku,
Rannalta ravein karttu,
Suurin taikko tanhuasta.
Se minulle syöäkseni:
Luut lihoista, päät kaloista,
Siitalot sianlihoista,
Kuoret leivistä kovista,
Murut muista suuruksista.
Ei uskottu uupuvani,
Ei varattu vaipuvani;
Jos ma uhkin uuvuksissa,
Väsyksissä väännättelin.
Uupuivatpa uhkiammat,
Väkevämmätki väsyivät,
Saati mie vähäväkinen,
Lapsi pieni pikkarainen;
Välehen vähä väsyvi,
Pian uupui pikkarainen.—
Jo minäi silloin uuvuin,
Kun ne uupuivat urohot;
Jo minäi silloin vaivuin,
Kun vaipui hevosen varsat.