Etpä tieä, minkä löysin—
Löysinpä omenamarjan;
Etpä tieä, kunne kätkin—
Riihen päälle rikkasihin,
Saunan päälle sammalihin.
Tuli kukko kuopimahan,
Kanan lapsi kaapimahan;
Tästä kukko tapettihin,
Kanan lapsi kaltattihin,
Mulle villat annettihin.
Mie vanutin vaipakseni,
Kuoin villat kuotokseni,
Huperoitsin huovakseni,
Huovat revin rievuikseni.
Läksin suolle sotkuilleni,
Leveille letkuilleni;
Sormus kultainen kulahti
Vasemesta sormestani.
Laitoin piiat etsimähän,
Piiat etsi värttinätä;
Laitoin rengit etsimähän,
Rengit etsi kirvesvartta,
Läksin itse etsimähän,
Löysin kuren kyntämästä,
Vaivaisen vakoamasta.
Kurki kielelle paneksen:
“Annas aikoa vähäsen,
Siksikun munani muutan,
Laajat lapseni latelen.”
Otin kuren olalleni,
Seivässäären selkähäni,
Tuota kannoin ja hikosin,
Kannoin saunan karsinahan;
Talvet piimällä pitelin,
Kesät voilla kestittelin.
Panin tynnärin olutta,
Puolentoista puolikkoa,
Kutsuin pipit, kutsuin papit,
Valitsin parahat vallat,
Suuren lintuni lihoille,
Kuren kuntopeiahille.
Kurki kielelle paneksen:
“Elä sie tapa minua;
Apuna minä olisin,
Jalkapuolla jauhajana,
Käsipuolla käskyläisnä,
Siivin sillat pyyhkimässä,
Lattiat lakasemassa,
Kynsin pellot kyntämässä,
Varpahin vakoamassa,
Nokan vettä noutamassa,
Purston puut vetelemässä.”
© 2024 Runosto – Vanhoja suomalaisia runoja