Läksin vettä rantaselta,
Kultavarrella kupilla;
Löysin hanhen rantaselta,
Istui hanhonen havulla,
Sormiluitansa lukevi,
Varpahiansa valitti.
Minä hanheni olalle,
Kannoin saunan karsinahan,
Kannoin kauroja etehen
Tammisella tairikilla.
Kävin sitte katsomahan
Kohta kolmen yön perästä,
Viikon päästä viimeistäki;
Näin hanhen menneheksi,
Saunasta kaonneheksi,
Läksin tuota etsimähän,
Astuin soita, astuin maita,
Astuin syötyjä ahoja,
Kalutuita kankahia.
Näin mä kyntäjän aholla,
Kysyttelin kyntäjältä:
“Kyntömiesi veikkoseni!
Ootko nähnyt hanhoistani?”
“Mistä tunnen hanhosesi
Mikä merkki hanhessasi?”
“Sinisiipi, vaskivarvas,
Kultoa kuvun rajassa,
Päässä Saksan palttinoa,
Otsassa omenamarja.”
“Oonpa nähnyt hanhosesi:
Tuonne lenti löyhytteli
Yheksän meren ylitse,
Meripuolen kymmenettä;
Yksi siipi vettä viili,
Toinen taivasta tapaili,
Nokka luotoja lotasi,
Pää piteli pilvilöitä,
Eessähän vetelä lieto,
Takanansa taivas kirkas.”