Vihoillinen viurusilmä,
Pajupaula, niinikenkä,
Läksi maata ryöstämähän,
Hämettä hävittämähän,
Tappoi taaton, tappoi maammon,
Tappoi viisi veikkoani,
Kuusi kummini tytärtä,
Seitsemän setäni lasta,
Tahtoi tappoa minunki.
Minä pääsin tuvan päälle,
Tupani tulehen syttyi;
Minä aialle ajoime,
Aita kaatui kalliolle,
Kallio kaheksi lenti;
Minä kuusehen kuvahin,
Kuusi kuueksi muruksi,
Seitsemäksi seipähäksi;
Minä lehtohon levahin,
Lehto mulle sauan antoi,
Saua minun tielle saattoi,
Tie minun talohon saattoi.
Löysin muorit sotkemassa,
Emäntäiset leipomassa,
Tyttäret taputtamassa,
Pojat ilman istumassa.
“Emäntäinen armahainen!
Leivo mulle kakkarainen,
Kivensilmän kiekurainen,
Koivunlehen korkukkainen,
Pajunlehen paksukkainen,
Lepänlehen laajukkainen,
Kananmunan muovokkainen.
Kunp’ on leivot kakkaraisen,
Kutsun kultakämmeneksi,
Sanon Saksan sormukseksi;
Kun et leivo kakkaraista,
Kutsun kuppeloperäksi,
Sanon halkohakkuriksi.”
Emäntäinen armahainen
Leipoi mulle kakkaraisen;
Minne minä kakkarani?—
Kakkaran kalastajalle;
Mitä kalamies minulle?—
Kalamies kalasiansa.
Minne minä ne kalani?—
Riihimiehelle kalani;
Mitä riihimies minulle?—
Riihimies jyväsiänsä.
Minne minä ne jyväni?—
Potsolle minä jyväni;
Mitäpä minulle potso?—
Potso puolen kylkeänsä.
Minne minä potsonkylen?—
Minä kylen koiraselle;
Mitä koiranen minulle?—
Koira minulle oravan haukkui.
Minne’pä minä oravan?—
Oravan minä papille;
Mitäpä minulle pappi?—
Pappi minulle liinapaian.
Minne minä liinapaian?—
Minä paian paimenelle;
Mitä paimonen minulle?—
Paimen minulle kostjumalan.
Minne minä kostjumalan?
Kostjumalan kokkoselle;
Mitä kokkonen minulle?
Kokko minulle siipiänsä,
Siipiänsä, sulkiansa,
Kaksi kannusjalkoansa.
Minä lennin löyhyttelin
Yheksän meren ylitse,
Meren kahen kainalotse,
Kahen kaupungin lävitse,
Kuuen linnan kuuluvitse,
Niemelle nimettömälle,
Saarelle sanattomalle.
Siin’ oli pikku huonehuinen,
Jonk’ oli ovi osman luista,
Oviseinä orihin luista,
Sivuseinä sirkun luista,
Peräseinä petran luista,
Laki lahnan suomuloista.
Uuni oli vaskesta valettu,
Kiukoa meren kivistä,
Luaslauta lumpehista,
Patsas puista pähkinöistä.
Rahi oli rauasta rakettu,
Silta silkillä katettu,
Pöytä kullan kirjoiteltu,
Hopialla huoliteltu,
Onnen kukko pöyän päässä,
Joka lattian lakasi
Siniseksi siivillänsä,
Punaiseksi purstollansa.
Rikat kantoi Riian tyttö
Perille isänsä pellon,
Josta kuului kurjan ääni,
Herjan huuto huonehesen;
Jossa Maaria makasi,
Puhas piika piiletteli,
Tinarinta riuotteli.