Varsa on vaivaisen hevonen,
Tytär lapsi tyhjän eukon.
Tuuvitan tätä tytärtä,
Tätä lasta liekuttelen;
En tieä emo poloinen,
Enkä kantaja katala,
Tuikseniko tuuvittelen,
Varoikseni vaapottelen,
Vaiko tuuvin tuskikseni,
Vaalin lasta vaivoikseni.
Noin ne ennen eukot tiesi,
Muisti muinaiset eläjät:
“Elköhön emo tytärtä,
Elköhön sinä ikänä,
Tuiksensa tuuvitelko,
Varoiksensa vaapotelko;
Ei tule emon tukia,
Eikä vanhemman varoa—
Tuki mieron turmioille,
Vara mieron vaahtisuille.
Kielsi vanha Väinämöinen,
Epäsi suvannon sulho,
Tytöstä emon tukia,
Vanhan äitinsä varoa.”