Neiti kangasta kutovi,
Sukkulaista suikahutti,
Kultakangasta kutovi,
Hopiaista helkytteli,
Kultarihmaset kulisi,
Helisi hyvät hopiat.
“Kellen tuota kankahaista?”
“Kullalleni kultapaian,
Hopialleni hopian.
Kohta kaupoiltaan tulevi,
Turun maalta matkoavi,
Kohta kolmen yön perästä,
Viikon päästä viimeistäki.”
“Jop’ on kuoli kultasesi,
Meni mielitiettysesi,
Laiva poikki, toinen halki,
Kolmas kuivalle karille,
Itse haukien iloksi,
Ahvenien armahaksi.”
Neiti tuosta itkemähän,
Kultakangas katkemahan.
“Elä itke neiti nuori,
Tuolta sulhosi tulovi,
Alta rannan airot souti,
Päältä rannan pää näkyvi,
Tuo sulle sinisen silkin,
Sekä uuet ummiskengät.”