Neljä on neittä niemen päässä,
Kolme mointa morsianta,
Läksit hillan poimintahan.
Noita päivä poimittihin,
Ilta keolla istuttihin,
Yö levättihin lehossa;
Kuu kantoi kälyjä kolme,
Kolmen neion vuotehelle,
Syntyi poika nuorimmalle,
Nuorimmalle, pienimmälle,
Perehen parahimmalle.
Ei tietä nimeä panna.
“Miksipä nimen panemma,
Kuksipa kuvaelemma?
Kuvatkame Kullikiksi.
Ei oo kultia isolla,
Eikä kultia emolla,
Eikä kullan kantajoa.”
“Miksipä nimen panemma,
Kuksipa kuvaelemma?
Ravatkamma Raunikiksi.
Eipä oo rahaa isolla,
Eikä oo rahaa emolla,
Ei rahojen kantajoa.”
“Miksipä nimen panemma,
Kuksi kuitenki kuvaamma?
Luokammapa Luorikiksi,
Luorikki hyvä niminen.”