Mä metsän vihreen helmassa nyt kuljen aatteissain,
ja Luojan henki ilmassa käy yli maisemain.
Puut seisoo vakaina ja kultaloistehin,
on juur’ kuin huokuis’ hartautta
he povin hehkuvin.
© 2024 Runosto – Vanhoja suomalaisia runoja
Mä metsän vihreen helmassa nyt kuljen aatteissain,
ja Luojan henki ilmassa käy yli maisemain.
Puut seisoo vakaina ja kultaloistehin,
on juur’ kuin huokuis’ hartautta
he povin hehkuvin.