Sanoisit minulle, onnellinen, sattuiko sinulle jossakin, joskus tuokio onnen täydellisen.
Niin ei koskaan sattunut minulle.
Nytkin tosin ruusujen alla juhanuksena vieraakseni minä onnea kosin. Onkin onnea kyllä, onnen kultia taskullinen.
Sentään puuttuu yks onnen muru, pienen pieni, mut varsin tärkeä, sillä sen puutteessa kaikki puuttuu ja onnesta voi tulla suru.
Mitä voi kaivata ruusujen alla juhanuksena? Mikä voi vaivata, onnen puute?
Lapsia ollaan ruusujen alla. Siis sanon hiljaa kuiskaamalla: —Ei ole kättä, kallista kättä minulle ruusun taittajaksi.
Pieni on puutos,—mut tarpeeksi suuri tekemään onnettomaksi.
Uuno Kailas