Jo aikoja lähteneet ovat kurkien aurat.
Maan pohjoisen jätti jo suvi kuin kurkien aurat.
Ah! lyijynharmaina taivasta pilvet peittää.
Maan martahan tuulet lehtien keltaan peittää.
Verentummana hehkuu puistossa pihlajan puna.
Ja akkunanruuduilla palaa ruskon puna.
Öin maata valtioi suvensurma, halla. Syö ihmisen rintaa myös ilonsurma, halla.
Veri verkkaan pulputen kiertää valtimoissa, kuin jäätyvä ois veri ihmisen valtimoissa.
Uuno Kailas