Olen kävellyt päiviä öitä
kuin hullu ja itkenyt
sielun pilloja, pimeiköitä,
rikkaruohoja kitkenyt.
Olen kutonut kummia vöitä,
hiushienoja helkyttänyt
utuhaaveita, unten töitä –
maassa kiini ma matelen nyt.
Oi, ajat te armahimmat,
kun niskan nyykähys yks
tai kengän keikahus vimmat
sai syömehen sytytetyks
ja tuskatkin tulisimmat
suli voittajan hymyilyks!
Eino Leino