Ne karkelot niin oli hauskal,
soi soitto niin hurmaavaan,
ett’ aamuhun huilasi aika –
mitä äiti nyt virkkaakaan!
Hän käskihän varhain tulla
mun tanssin touhusta pois,
mut »Tonavan aaltojen» vierren
ken äitejä muistanut ois!
Oi ällös, äitini, suutu,
saat ruususen rinnaltain.
– Mut voi, hän kysyä voisi
mä keltä, keltä sen sain!
Eino Leino