Kuten tahdot vaan, kultanuppuni!
Siis ollaan me oudot jälleen?
Taas alkakoon hymyt, teeskelyt,
koko “volangin” heitto, kas tälleen.
Kas, mistä me viimeksi puhuimme? Kai,
minä luulen, “premiääreistä”,
tai ehkäpä tahdon voimasta tai
naistyöstä ja Ellen Keystä? –
Mikä neidin se miel’pide olikaan
siitä työstä, mi mennyt on väärään?
Ei, heitetään tämä helkkunaan
tai muuten ma muiskun määrään.
Ja silloin, ma vannon, ett’ auta ei
sua daamin muoto, ei miini,
vaan tanssien lähtevi Ellen Key
ja tahdon on silmät kiini.
Eino Leino