Sinä olet kuin mandeli makea,
joka vetehen viertävi suuta.
Mun veren’ on nuori, mut sakea,
ja kuulee illan kuuta.
Sinä olet niin lauhkea, lakea,
mut voit myös olla muuta.
Oi, anna mun tyttöni hakea
sitä haluni mandelpuuta!
Sun veres on nuori ja lämpöinen,
kuu kulkevi metsän rataa,
se luoja vuoksen ja luotehen.
Kas, kiiltomadot jo mataa!
Nyt aika nousta on aaltojen,
nyt aika on suukkojen sataa!
Eino Leino