Yövyin ma salolle yksin,
kaksin kapsahdin hereille,
näin ma vienon vierelläni,
kumppanin kupehellani.
Tuota tutkin tunnustelin;
“Lienetkö tytär Tapion,
sinipiika sielun synkän?”
Kuulin kuiskaeltavaksi:
“Lienen onnesi unelma,
kauneus kadottamasi,
runo kerkeän kesäsi,
vaiva rinnan vanhenevan.”
Itkin kauan katkerasti.
Eino Leino