Voi, voi sinun sydäntäsi, tyttöparka,
ja voi mua onnetonta,
kun sydämesi ikkunat aina on auki
ja niitä on liian monta.
Minä myös olen ollunna kerran siellä
ja istunut illan ja toista.
Mut huu! sitä vetoa ja prrr! sitä tuulta –
en, en ole nähnyt mä moista.
Ken ei usko, se käyköhön koittelemassa,
ja minä en käske, en kiellä, –
mut sitä minä ain olen ihmetellyt,
miten itse sa tarkenet siellä.
Eino Leino