Sinä loistava perho, min huumaa
hämy ruusun povessa kultainen,
hyvin hengitä tuoksua kuumaa
punalehtien kuultavien,
ime kyllin kultaista mettä,
suven lähteistä juo syvin hurmasi nyt!
Syyssiipi kun viistää vettä
olet vainaja kylmennyt.
Sinut nähden ma nään: syvin taika
lie riemussa huomenna raukenevain.
Ei onnea mittaa aika.
Oma hehku sen mittaa vain.
8.7.1936
Saima Harmaja