Sakeni silmissäni taivaan sini.
Mua tuska painoi kauhein käpälin.
Kuin peto läähätti se kasvoihini.
Mua ollut ei, ja elin kuitenkin.
Ma purin sydämeni kuoliaaksi.
Vuossadat kiduttaen jäivät taaksi,
kun sumun syliin vitkaan heräsin.
Nyt jyskii ohimot, on märkä poski.
Vain muistan, sydämeeni koski, koski,
ja heltis pedon hampaat –
Hyvä näin;
jokainen viilto vie jo rauhaa päin.
Saima Harmaja