60-vuotias
Kuut kulkee, vuodet vaipuu
ja vuosikymmenet,
jää jälelle vain kaipuu
ja muistot muinaiset.
Yks mull’ on kaunis muisto:
kaupunki, linna sen,
ja linnan luona puisto
niin vanhanaikainen.
Ja koulutie ja katu –
monelle ikävä –
minulle laulun latu,
tie tiedon hilpeä.
Mut ettei ikävälle
sen muiston sävel soi,
nyt siitä kiitos hälle,
ken koulun hengen loi.
Opetti mieltä nuorta
hän mielin nuorekkain,
ei katsonut vain kuorta,
vaan alle pinnan ain.
Hän kirkkaan äidinkielen
sai meille rakkahaks
ja ajan tiedon, mielen
niin aatteen-avaraks.
Ja kun hän ihmissuvun
kuvaili ihanteet,
unohti luokan, luvun –
se silmään nosti veet.
Tuhanten kesken tapaa
vain harvoin ihmisen,
mi vakaa on ja vapaa,
mies pään ja sydämen.
Sen näimme kerran Teissä
siks Teitä kiitämme.
Jos näy ei kyllin meissä,
ei ole syynne se.
Eino Leino