Kimmelsi kiteet,
miekkoina iskivät mielipiteet,
välkkyi aattehen ankara teräs,
nukkuva nousi, hengetön heräs,
kasvoivat kansat jo oikeutta kohti,
kullakin vapaus tähtenä hohti.
Niin silloin tulikin Surma.
Välkähti rauta,
aukesi myös monen aattehen hauta,
haihtuivat ilmahan tuulien tuvat,
lempeät haaveet, kaunihit kuvat;
taas oli taivas kirkas ja seijas,
kuoleman henki vain kummuilla leijas.
Kimmelsi kiteet.
Eino Leino