Hän tuskin nosti päätään kumaraa.
Vain hapuileva katse liukui meissä,
kun vavisten ja silmät kyyneleissä
me ylistimme häntä, voittajaa.
Hän seisoi meitä tuskin tajuten.
Löi ohitsensa hurmiomme pauhu.
Me hiljennyimme. Meihin hiipi kauhu.
Ja silloin ymmärsimme jokainen:
Ei voittoa, ei valtaa olekaan.
Hän, suurin meistä, unelmiaan vastaan
on tomu vain, on varjo ainoastaan.
Ei ole armahdusta päällä maan.
(Uuno Kailaan vastaanottaessa NVL:n kultamerkin)
Saima Harmaja