Mansikkahan kesä-aamull’ läksin,
pellon pientareita pitkin kuljin,
muistin varoitusta äitikullan:
Tuo’os mulle myöskin joku marja.
Ahkerasti poimin, rove täyttyi.
Mikä liekin silloin kullan tuonut,
tuonut saman pellon pientarelle! …
Sinne marjat heitin maistamatta,
riensin riemuellen kullan luokse
huulten mansikoiden poimintahan.
– Ällös, äiti, marjojasi surko,
vuota vielä muuan viikko, kaksi,
tuon ma sulle koko marjamaani!
Eino Leino