Hehkui hälle Hiiden lempi,
nousi yöstä noidan impi.
Luja niinkuin luonnon luote,
armas niinkuin aamunkoite.
Tahtoi kaksin kanssa noidan
käydä kautta sillan kaidan.
Kautta elontuskan tuiman,
poikki valheen, puhki soiman.
Halki katinkullan, korun,
keskitietä ihmisturun.
Suihkiessa suuren vihan,
pistäessä pienen pahan.
Kavetessa leipäkakun,
levetessä töiden tukun.
Töiden tekemättömien,
äärtä näkemättömien.
Eino Leino