Liehui päivän Suomen lippu.
Pyhä valtavaakunamme!
Punakeltainen, palava
pilvissä pimeän pohjan,
maassa kansan marraskuisen.
Kuulin leijonan puhuvan,
jalopeuran peljättävän:
“Oikeus on nimeni. Missä
liehun, leimuaa sydämet,
kaikuu kansojen vapaus,
Magna Charta kansalaisten.”
Miksi käyt terällä miekan?
“Koska kaatui Suomen sorto.”
Miekan toisen miks ylennät?
“Koska on yöstä tähti noussut,
viitta veljesten välille.”
Mikä on merkki meille?
“Suomen
suurruhtinaallinen vapaus.”
Ääni ärjähti, jyrinä
täytti kaiken taivonkannen,
pilvet pohjolan repesi,
hehkui Suomi suurna kerran.
Päivän liehui Suomen lippu,
kukin itsensä unohti,
se oli juhla kansan kaiken.
Mutta vaipui vaakunamme,
se oli alku arkipäivän,
kyntö pitkän, kyisen pellon.
Eino Leino