Liekuttivat kaikki lamput
viime vuossadan lopussa.
Kaikki kynttilät kituivat
kautta hengen valtakunnan
kautta myös kotitupien.
Niin tuli pilkkoinen pimeä
Yö yli kansojen.
Kamala
tähdetön, tuleton, tuima,
alku-yö maailman, rajaton,
pyhä, suuri, synnyttävä.
Ajan uuden alku-äiti.
Seisoi kaikki kansakunta
idän yössä ankarassa,
seisoi työ, elämä, askar,
aika, aattehet inehmon;
sydän tuskin sykki, keuhkot
tuskin henkeä vetivät,
vain veri suonissa punainen
soitti suurta luomisvirttä.
Niin hiljaa sarasti päivä.
Eino Leino