Olen koettanut silloin ma hymyillä,
kun itkuhun olin pakahtua.
Olen laulellut silloin ma keväitä,
kun syystuulet tutjutti mua.
Olen laulellut silloin ma lemmestä
ja muistellut tyttöni sua.
Nyt kevääni kantelo kaunis sä,
nyt joudat sa unhottua.
Nyt enää mä hymyillä jaksa en.
Pää painuvi vasten kättä.
Minä halajan metsien povehen.
Nyt itkeä tahdon ma kaiken sen,
mitä jäänyt on itkemättä
multa vuosina vaivojen menneiden.
Eino Leino