Noin nään sinut vieläkin edessäin:
Sinä katselit kalliolla
yli ulapan aaltojen siintäväin –
ja mun oli hyvä olla.
Sua syrjästä katselin kauvan näin:
Tuul’ leikki sun palmikolla.
Mut vihdoin käännyit sä minuun päin
niin vienolla katsannolla.
Oi, silmä suuri ja suruinen,
miten saatoit sa olla niin julma!
Mut noin sua aina ma muistelen,
sinä tyttönen mustakulma:
Silmä ylitse aaltojen siintävien
ja tuulessa tukan hulma.
Eino Leino