Pelkäsin unia ennen
niinkuin peikkoja; levolle
menin kuin mestauslavalle.
Miksi? Mietin. Ol’ elämä
armahampi yön unia,
nukuin nuoruuden suruihin,
heräsin huomenen iloihin.
Siitä asti kuin pimeni
päiväni, mustui mun eloni
onnen orsi, kaikk’ on toisin:
Yön unet on ystäväni,
päivät peikoista pahimmat,
vaikeinta valvominen, –
armain kuoleman ajatus.
Eino Leino