1. NÄKY MERELTÄ
Haaksi merta kyntelevi.
Helmasta meren sinisen
kaukotornit kangastuvat
paisteessa suvisen päivän;
virkahti tulija vieras:
“Lienevät tupia tuulen,
pilvilinnan liepehiä.”
Lausahti tulija tuttu:
“Varro, vierimme lähemmä!”
Helmasta meren sinisen
päädyt korkeat kohosi
keskeltä kesäisten puiden;
outo tuota tuumimahan:
“Ken pani palatsit tänne
maille pohjan pakkasien?”
Kotiin-saapuja sanovi:
“Laskemmepa laiturihin!”
Laski laiva laiturihin,
kaupunki etehen aukes,
liike kaunis ja iloinen;
mietti miesi muukalainen:
“Mistä on Lappi kullat saanut,
Suomi kirkkahat hopeat?”
Tiesi maan oman asukas:
“Takoi kaikki kansan tarmo.”
2. SUOMEN TARU
Kertoi hän tarun totisen,
tarun kumman
kuulla miehen muukalaisen
kansasta välillä vetten,
maasta hallan,
mahdista sanan ja taian.
Kansan kohtalot kuvasi,
taistokaudet,
kurjuudet alinomaiset,
kunnes paistoi päivä hengen,
armo-luojat
antoivat ajan paremman.
Rauha siitti siunausta,
tarmo takoi,
rakkaus teki tehoa,
maa varttui, levisi leipä,
Suomen hongat
tulivat tueksi Suomen.
Hoiti korpi heimoansa,
Suomen kosket
luomislaulua kohisi,
saip’ on pyörät pyörimähän,
kauppa kasvoi,
kirposi kipinät sähkön.
Tuosta työn virsi virisi,
loihtulaulu
noususta sorean Suomen,
kansan nuoren kasvannasta,
pää-kylästä
nenässä utuisen niemen.
3. NUORI KANSA
Vaikka on nuorta kaikki täällä, sure siitä emme,
lautuva niinkuin hongan latva kosk’ on nuoruutemme.
Vaikka ei paista kauan päivä Suomen sydänvesiin,
ehti se luoda Suomen hengen ja Suomen onnen esiin.
Vaikka ne myrskyt mylvähtäisi huomentuulen tullen,
totta on täällä toimi-alaa sullen ynnä mullen.
Vaikka se seilais vastahankaan Suomen suuri pursi,
totta se aallot korkeammat muinoisin jo mursi.
Vaikka ei paina kansat paljon aikakautten va’assa,
varmaan on säilyvä laulun mahti kauan laulun maassa.
Vierivä kauan on maailmalle virsi pohjan yöstä,
kertova kauan aamunkansan toiveista ja työstä.
4. VANHOJEN VAROITUS
Kumahti kumpu, helähti hiekka,
taatot haudoista havasi:
“Mikä on miesten? Tajua emme
mieltä heimon noin puhuvan.
Kalevan kansako nuori?
Meidän laulumme, meidän loihtumme
nekö eilisen ikäiset?
Kuulkatte humua honkien:
ne on nuoremmat!
Kuulkatte kohua koskien:
olemme vanhemmat!
Tuolta me tulimme, mailta
ennen mahtavan etelän,
alta palmun päivälatvan:
suuri, suuri
Suomen on sukuperintö!”
5. SUVIVIRSI
Niinpä kaikki yhtykäämme,
työhön rinnan ryhtykäämme,
nuori, vanha kansa
vaikka haudastansa,
virkkaa vienot äänet sieltä
äidin kieltä, taaton mieltä.
Maa on meille armas suotu,
vaan ei valmihiksi luotu,
paikat täällä riittää
kylvää ynnä niittää,
heleässä Helsingissä
sekä Suomen sydämissä.
Vaan on vasta voimaa luovaa
mies, ken uudet muodot muovaa,
muodot hengen, aineen,
nostaa maansa maineen,
uskaltaa ja alkaa uutta,
valkeampaa vastaisuutta.
Eino Leino