Illalla kävelin mä kangasta pitkin,
kankaalta kimpuksi kanervia kitkin.
Yö oli ihana ja tuuloset nukkui,
kukkaset tuoksui ja käköset kukkui.
Miksi mun sydämeni synkäksi saikaan? –
Muistoni lensivät nuoruuden aikaan.
Katselin kädessäni kankahan kukkaa –
impeä muistelin tuuheatukkaa.
Maahan ma kanervani kaunihit heitin –
noinpa ma ilonikin multahan peitin.
Eino Leino