1. RUNOILIJA-YSTÄVÄNI HUOKAUS.
»Konstiko lauluja laatia on, kun on laulajan
lahjat!
vasta se tietävi työn, kell’ ei lahjoja oo.»
2. ERÄS ARVOSTELU.
Tunnustan mielelläin, täss’ että on aate ja
muoto,
kun sinä tunnustat, keltä ne ottanut oot.
3. HELMIÄ KYLLÄ.
(Eino Leino: Kootut runot (1896-1925))
Kainosti laulusi nuo »Helohelmiksi» ristinyt
oot sa,
helmiä kyllä ne lie, mut hikihelmiä vaan.
4. ERÄÄLLE KIRJAILIJALLE.
Ajatusviivoillaan hän peijaa, pentele, meitä
aatetta etsimähän sieltä, miss’ ei sitä oo.
Kun astuvi majaani rauhaiseen
tuo vietävä taasen vihkoineen
ja viereeni istahtaapi,
omat lauluni tempaan ja armotta
hänen kuultensa niit’ alan lausua –
hän kauhulla kaikkoaapi.
Eino Leino