Kelmeä kesäinen yöhyt
yli maiden, merten;
veno vettä viiltämässä.
Kaunoista venossa kaksi;
toinen sulho suuri,
toinen morsian totinen.
Soutelevat, joutelevat.
Neiti vieno virkkaa:
“Minne matka morsiamen?”
Syttyvi urohon silmä:
“Katso kaikkianne,
nää etkö utuista nientä?”
Luo silmän selälle neiti:
“Kuin kuparilanka
hämärästä häämöttävi.”
Soutelevat, joutelevat.
Mies väkevä virkkaa:
“Etkö jo enempi nähne?”
Katsahtavi hiussorea:
“Kuin hopeasolki
idän alta kuumottavi.”
Soutelevat, joutelevat.
Onnen poika puhuu:
“Koht’ eikö koti jo paista?”
Helkähtävi hienosormi:
“Niinkuin kultavanne
kaartuvi sylistä vetten.”
Meren sankari sanovi:
“Siell’ on Terhensaari,
siellä korkea kotimme
nousussa punaisen päivän,
laulussa sinisen linnun;
siell’ on matkan määrä.”
Eino Leino