Tähtöset tuikki niin korkealla.
Min’ olin maassa niin matalalla.
Miksi niin vilkutte tähtöset mulle?
“Siksi me tähtöset vilkumme sulle,
että sun sielusi nousisi meihin,
että sa astuisit auringon teihin.”
Enkö siis astu ma auringon rataa?
“Et sinä astune auringon rataa,
kuuta sa palvelet, kuun tietä kuljet,
kuutamon välkkeitä rintaasi suljet.”
Kuinkapa pääsen ma Päivölän tupiin?
“Noin sinä pääset Päivölän tupiin,
nouse, ja Tähtelän tanhuita juokse!
Siitä käy polku Luojankin luokse.”
Eino Leino