Ei sallittu täällä mun käydä
sun kanssasi polkuja maan,
mut jos sinä väsyt joskus,
niin tule mun luokseni vaan.
Oi, kun sinä kyllästyt kerran
ilon, kauneuden karkeloon,
ja kun sinä halajat kuolla,
niin tule – ja valmis ma oon.
En osannut täällä mä käydä
sun kanssasi karkeloin,
mut tule – ja Tuonelan mailla
opas ehkä mä olla voin:
Näät siellä tunnen ma kaikki,
puut, pensaat ja polut jo nyt.
Siell’ olenhan niin monta kertaa
sun tähtesi kävellyt.
Eino Leino