Oli mullakin pikku ylpeytein,
nyt on mulla orjan mieli.
Sua silmihin katsoa tohdi en,
vaan katselen maahan ja mairittelen.
Sinä poljit mun pikku ylpeytein
ja viekas on orjan kieli.
Se oli niin pieni, niin pieni vain,
mut se oli sentään mun ainoain.
Sua soimaa en, sua heitä en –
mut se kävi niin syvälle sydämehen.
Eino Leino