taikka yksi surullinen tarina pappilan Mantasta
ja Hallin Jannen uusista kulkusista
Hei, Hallin Jannen varsa se juoksi sitä Kuoreveden jäätä
ja pappilan Mantan hiukset on kammattu kahdelle puolen päätä.
Hei, Hallin Janne on hampuusi ja mittaa maailman rantaa,
pappilan Manta se jupparöijyssä vieraille kahvia kantaa.
Hallin Janne se hoilottaa ja jalka on ulkona reestä,
pappilan Manta se punastua voi Hallin Jannenkin eestä.
Pappilan Manta se punastelee, kun Hallin Janne hoilaa:
“Ja et sinä turhassa istu tyttö, kun istut polvilla noilla!”
Pappilan Manta se katsehensa niin kauniisti alas luopi.
Hallin Janne se kaupungista ne kulkuset uudet tuopi.
Hei, Hallin Janne se ajelee sen Mantansa ikkunan alla.
Elämänlanka ja palsami kasvaa Mantan ikkunalla.
Hei, Hallin Janne se helistää niitä herrain kulkusia.
Pappilan Manta se kuuntelee ja vinkuvan luuli sian.
Hei, Hallin Janne se helistää ja vieno on Jannen vaski.
Pappilan Manta se purtilohon piimävelliä laski.
Hallin Janne se hoilottaa, että “tule sinä tyttö rekeen!”
Pappilan Manta se purtilon pistää Hallin Jannen eteen.
Silloin se katkesi palsamipuu ja Manta oli pahoillansa.
Janne se hoilasi: “kuinkapa lie sen elämänlangankin kanssa!”
Ja Hallin Janne se hoilottaa ja Hallin Janne se juopi.
Pappilan Manta se katsehensa niin kauniisti alas luopi.
Hallin Janne on hampuusi ja puistaa pullon kaulaa.
Ja toinen kun tulevi hoilottaja, niin sille hän laulun laulaa:
“Hei, rakkaus se on kuin palsamipuu ja laulu kuin
elämänlanka! –
Mut kukapa sen uskoi sen tytön pilkan niin kovasti
koskevankaan?”
Eino Leino