Minä olen kuin pikkunen pakana
ja sin’ olet jumalanpuuni
ja ethän sa ilku takana,
jos sulle sen kuiskaa suuni.
Minä levitän lehtohon lakanan,
kun saapuvi uhrikuuni,
ja seulon sieluni akanan
ja paastoan lihani, luuni.
Minä otsani kolmasti maahan lyön,
minä helmet helmahas puotan
ja riisun rikkahan solkivyön.
Ja ma merkkiä anon ja luotan.
Mut vaiti seisovi seita yön
ja yksin ma uskon ja uotan.
Eino Leino