Niin, niin, niin, untahan kaikki on tää,
mut kaunista, kaunista unta.
Sua lemmin ja kaipaan ja kaihoan kuin
syys-tantere talven lunta.
Minä tahdon sulkea silmäni
ja uskoa unta syvää.
Olen uskonut paljonhan elämässäin,
joka ollut ei näinkään hyvää.
Mitä huolin, jos huomenna jällehen on
maa musta ja murheessa kuusi –
tai ellen ma syksyhyn heräiskään,
vaan eessäni ois kevät uusi?
Eino Leino