Lensi aattehet aroilla
niinkuin raisut villiratsut –
en niitä tavannut kiinni.
Keinuivat kuvien sarjat
Intian ikilehoissa,
virran vienon lainehilla –
olivat uinuttaa minutkin.
Entäpä Egyptin maasta
löytäisin salasanani?
Matkusti matematiikka
mittoinensa, muotoinensa
haudoilla entisen Egyptin –
sit’ oli kotona kyllin.
Synagoganko sylistä
löydän varman vastauksen,
Galilean laaksoloista,
ristin kultaisen kuvusta?
Jehova jyrisi siellä
niinkuin pitkän pilven ääni,
värisi veriset uhrit,
vavahteli kaikki kansa
alla Abramin Jumalan,
Isakin ja Jakobinkin:
itse vaati ihmis-uhrin
isä poialta omalta,
kuolon kurjan ristinpuussa
vuoksi herjan ihmisheimon.
En ma löydä etsimääni.
Menen sieluni sisälle,
oman rinnan onkaloihin,
löydän luottehen lujimman,
jolla torjun turmat kaikki.
Eino Leino